Yksi 1980-luvun omakotitalon laajennuksen tavoitteista oli saada vanha ja uusi sopimaan harmonisesti yhteen sekä samalla kunnioittaa rakennusta ympäröivää luontoa. Arkkitehti valitsi pelkistetyn, laatikkomaisen puurakenteen, joka verhottiin suurilla tummanharmailla Swisspearl-levyillä ja lattiasta kattoon ulottuvilla ikkunoilla. Näin saatiin aikaan vahva kontrasti, joka ei kuitenkaan ole dominoiva tai kilpaile huomiosta. Laajennus avautuu etelässä kohti entistä rakennusta ja puutarhaa, ja pohjoisessa se sulkeutuu soratielle päin. Suljetun puolen Swisspearl-levyyn on perforoitu abstrakti puunoksakuvio, joka saa laajennusosan muistuttamaan vanhaa puutarhaa.